Niin, olihan se arvattavaa ettei nuo Elmerin "matsit" tuohon lopu... Todettiin jo siinä vaiheessa kun tukimme sen kolon jossa tenavat ensimmäisen kerran olivat. Kun siinä katselimme hieman ympärille, niin meidän metsä on aivan täynnä ketun/mäyränpesiä!! Koloja oli kymmeniä, eli liekkö kaikki eri pesiä vai onko kyseessä valtava luolasto? Jep jep.... Pitäisiköhän meidän järjestää suomen parsoneille oma "metsästysleiri" täällä, että saataisiin nuo kaikki elukat häädettyä meidän mailta, ennekun Elmerin kuontalo on aivan rutussa??
Kaikki halukkaat metsämiehet ja parsonit, tänne vaan, ottakaa omat aseet mukaan!!! Tarjoamme majoituksen!!! Löytyy kuulkaa kettua, mäyrää, villikaneja ja kauriita (käyskenteli yks aamu tossa meidän pellolla).
Yks tuttu metsämies vinkkasi, että jos koloihin suihkuttaa deudoranttia, niin kettu häipyy. Arvatkaa vaan onko meillä suikittu Rexonaa!! Koko helketin metikkö haisee rekkamiehelle!
Täällä voidaan oikein hyvin. Elmerin alkaa paranemaan. Veljeni tokaisu jätkän naamasta oli paras "Elmerin turpahan on niinku grillijonon jäljiltä"!!! =) Yhtenä päivänä käytiin jo tutustumassa lähinaapureiden muihin karvaisiin. Ei tarvinnut kun kävellä meiltä Maubecin kylään päin niin, johan me tavattiin pari spanielia ja pari vähän sekalaisenpaa yksilöä. Tuttuun tapaan Elmeri ei hätkähdä ketään ja Siiri haluaa leikkiä kaikkien kans =) Oikein mukavia tuttavuuksia.
Ketunkolokin on jätetty rauhaan. Kumpikaan ei oikeastaan edes havittele sinne päin. Kait ne on siellä käyny, mutta hukassa koirat ei oo sen eka päivän jälkeen ollu. Vähän kun vislaa niin, johan sieltä tullaan kiltisti kotia kohti. Toni osti myös sellasen "tuomaripillin" millä voi sitten vihellellä jos ei muuten mene viesti perille!
Täällä on ollu kivat kelit heti lauantaista lähtien. Aurinko on paistanu täydeltä terältä ja lämpöäkin on ollu +10 asteen tuntumassa. Tänään on tosin ollu vähän tuulisempi päivä. Sisälläkin huomattii taas että lämpötila on laskenut kun Siiri hakeutu ruokalevon aikaan peiton alle nukkumaan =)
Lenkillä oman kylän maisemissa. Taustalla tosiaan kotikylämme Maubec
Huomatkaa! Vilukissamme Siiri läähättää. Täällä siis on oikeesti jo kevään tuntua!
Elmerin kuuppa alkaa paranemaan =)
Täällä siis voidaan hyvin ja kaikki ollaan sopeuduttu Ranskaan ja Ranskan ruokakulttuuriin oikein hyvin. P.S. Normi ruoka ei meinaa maistua kun molemmat ipanat on päässy hanhenmaksan ja muiden herkkujen makuun!!!
Tänään saavuimme vihdoikin kotikyläämme Maubeciin ja ajattelimme mennä uuden kotimme pihamaalle juoksuttamaan koiria, kun ovat jo päivätolkulla joutuneet olemaan autonperässä boksissa. Olemme varoneet kaikkea mahdollista ettei mitään vain sattuisi matkalla tänne kotiin.
Noh kuljimme sitten uuden kotimme pihamaalla aivan onnemme kukkuloilla, olemme vihdoinkin täällä, ja kaikki on hyvin ja NIIN ihanaa!
Kunnes yhtäkkiä tonttimme metsässä koiramme katosivat kuin jäljettömiin. Huusimme koiria, mutta mitään ei kuulunut, ei edes haukuntaa, tai että mihin suuntaan juoksisivat. Olimme aivan äimän käkenä, miten voi koirat kadota jäljettömiin noin nopeasti?? Noin puolen tunnin etsinnän ja huutelun jälkeen iski paniikki ja epätoivo, missä on meidän lapset???!!! Mikään ei tuntuisi enää miltään jos koirille olisi sattunut jotain.
Toni ajeli autolla kaikki lähinaapurit läpi ja kyseli onko valkoisia terrierejä näkynyt. Ei ollut ihan se tapa millä olisi haluttu naapureihin tutustua ensimmäistä kertaa: hätääntynyt mies itku kurkussa ovella. Kylän pormestarikin lähti koiria etsimään.
Kun koirat olivat olleet kadoksissa 1,5 tuntia, palasimme vielä talolle ja ajattelimme, että tarkistamme vielä paikan missä koiran hävisivät. Toni löysikin rinteestä ison kolon puun alta - se oli ketunkolo....Siellähän ne tietysti!!! Aloin huutelemaan koiria reiästä ja Siiri ilmestyikin pian kolon suulle, onneksi ihan kunnossa. Helpotuksen huokaus!!! Elmeri on varmaan suojellut Siiriä kun tytössä ei ollut mitään jälkiä. Oikea ritari! Sitten huusimme Elmeriä...... ei mitään.... korvan kun laittoi reiälle, niin louskutuksen kuuli syvältä onkalosta. Miten helketissä saamme jätkän sieltä pois? Sehän oli louskuttanut siellä kettua jo 1,5 tuntia!!! Puhelu Viitasen Eijalle auttoi paljon: "eipä siinä auta kun ootella, kyllä se tulee sitten kun se kyllästyy".
Siinä sitten odottelimme vahtivuoroissa aukon suulla, mutta kutsunta huutoa se ei kyllä ottanut kuuleviin korviinsa. Onhan se tietysti sen työtä. Reilun puolen tunnin odottelun jälkeen luolasta ryömi kaikkensa antanut Elmeri, joka tuli suoraan luolasta Tonin syliin. Osumaa oli tullut melko mukavasti kuonon molemmille puolille, ja otsa hiertynyt kun pää on haukkuessa hakannut luolan ylälaitaan. Silmät oli myös santaa täynnä. Vaan eipä ollut poika hevillä luovuttanut. Miltäköhän näytti repolainen tämän kohtaamisen jälkeen? Toivottavasti se on ainakin ymmärtänyt lähteä käpälämäkeen meidän mailta. Olihan tällä edelliselläkin perheellä koira - joo - cairnterrieri. Eipä näytä paljon kettua haittaavan kun asui samassa pihapiirissä. Vaan ei oo tänne enää tulemista!! Elmerin reviirille on aivan turha tulla pesimään!!! Tulee tupsuhännälle lähtö!!! Heti huomenna koloon ilmestyy iso kivi niinku kiesuksen haudalle, josta ainakaan parsonin kokoinen ei pääse ohi...
Tässä ei paljon Ristot ja Ritat tunnu enää missään. Oli tarkotus mennä kokeeseen vasta kesällä, mutta nythän tässä päästiin jo tositoimiin, ja vielä omalla pihalla!
Tyttö koettelemuksen jälkeen....
Ja Jätkä, muutama osuma enemmän..... Elmeri sai hemmotteluherkuksi koettelemuksistaan illalla hanhenmaksaa. Hyvin maistui pojalle :)
Tutustuimme myös jo paikalliseen eläinlääkäriin, joka laittoi antibioottipiikin ja antiseptistä salvaa haavoihin. Kyllä se tästä....
Melkoisen vauhdikas aloitus tällä meidän Ranskaan muutolla...
HUH, helpotuksen huokaus, olemme kaikki ehjinä ja hyvässä kunnossa Ranskan maalla. Koirat ottivat matkustamisen erittäin lunkisti, lentoemot kehuivat etteivät ne pitäneet ruumassa mitään älömölöä, vaan olivat aivan rauhallisesti ja hiljaa. Melkoista ihastusta saivat myös terminaalissa aikaan, kun virkailijoiden piti syoksyä oikein check-in tiskin takaa näille sössöttämään. Saimme sitten uuden auton allemme ja löysimmekin heti sopivan majapaikan. Koirat pääsivät kunnolla lenkille, ja nyt on Elmeri tehnyt ensimmäiset "reviirimerkintänsä" tänne Pariisin liepeille :) "Että Pariisin pikkupimpukat ja Pascalin-Pastorit, voi haistaa mistä kunnon äijät on tehty"
Meillä kävi tänään kylässä 4kk vanha Alli-russeli. Rohkea likka! Aluks vähän kuunneltiin mitäs kauhistuksia oven takana karjuu, mutta kun Siiri näytti parhaat ja hauskimmat kenguruloikkansa niin Allikin rohkaistu entisestään.
Tässä mennään jo rohkeesti muiden mukana!
Tänään oltiin myös Villen tehotreeneissä. Katso video
Treenien jälkeen kunnon kedap-roiskeläppä ja Villen ja Klenin tarjoama sauna. Nyt on tän perheen miehet aika raukeana!
Tänään olimme taasen Ikaalisissa harjoittemassa tuota ketun jahtaamista ja hienosti meni reenit kaikkien osalta. Paikalla oli Elmeri, Siiri ja Siirin sisarukset Gini ja Urho, sekä Mizi ja Nemo.
Sisarusparvi Siiri, Gini ja Urho eivät pettäneet odotuksia ja rähjäsivät kunniakkaasti ketulle jokainen. Että kyllä viettiä löytyy! Mitzi mummukin näytti että kyllä hänkin homman skulaa vaikka näin vanhemmalla iällä on harrastuksen aloittanut. Ja saatiin se Nemo Nemuskikin haukkumaan kun vähän kettua härnättiin. Nemo kun ei haluaisi sanoa pahaa sanaa kenellekkään :)
Ja tietysti äiti on ylpeä pikku "kullan nupustaan", kun kotona luontodokumentitkin on Siirille liian jännittäviä, niin ketun peräänpä tyttö ampaisee putkeen täysin pelotta! Yleensä ahdinko on se hankalin missä hieman kestää ennenkuin siitä ensimmäisen kerran mennään, mutta Siiripä ampaisi surutta heti ahdingosta läpi!
Elmeriltä taas osattiin odottaa kun poika on hyvän viettinsä jo osoittanut, ja Elmeri pääsikin putkeen ketun kanssa ekaa kertaa ilman peltejä, eikä se odotuksia pettänyt tälläkään kertaa. Ahdinko oli vain pieni "hidaste", mutta kyllä siitäkin mentiin kun vähän vatsaa vaan vedettiin sisään! Ei siinä kauaa nokka tuhissut kun poitsu ajoi ketun viimeiseen pesään ja jäi siihen louskuttamaan. Elmeri toisti saman suorituksen vielä perään ja yhtä mallikkaasti. Jos olisimme olleet kokeessa, niin koetulos olisi ollut hyppysissä! Elmeri olisi siis jo koevalmis. Toivotaan että sellaiseen pääsemme kesällä kun tulemme käymään Suomessa. Kotiin kun tulimme niin sen verran oli testosteroinia pojan suonissa, että "kissa" sai kyllä kovaa "kyytiä". Siinä vauhdissa olisi kuulkaas narttukin ollut vaan tiellä ;)
Saimme eilen linssiluksaatio DNA-testien tulokset kaikkien koiriemme osalta ja tulokset ovat seuraavat
SIIRI, Clear
ELMERI, Clear
MUMMU, Clear
Siirin tulokset tiesimmekin jo etukäteen kun äti ja isä varmistuivat molemmat puhtaiksi jo aiemmin, mutta Elmerin kohdalla kiljuimme riemusta!!! MAHTAVAA!!
Sitten luimme jo edesmenneen mummun tulokset: Clear of lense luxation? TÄ????
Mummulla kun takuuvarmasti molemmista silmistä linssit olivat luksoituneet, kaksi eri erikoislääkäriä Tampereelta on sen diagnosoinut. Saimi otettiin testiin juurikin sen takia, että saadaan arvokasta tietoa tästä testistä ja siitä, onko luksaatiota olemassa useita eri muotoja? Siihen tämä nyt väkisinkin viittaa, jollei mummun koeputket ole menneet jossain sekaisin....
Mutta olemme silti kovin onnellisia tuloksista, JEEEEEEE!!!!!!
Muchos maskuliininen Eikku-keikku lähettää terkkuja kaikille kauniille Parson-tytöille! Vink vink!!!!
Nyt kun meillä on tässä melkein koko elämä myynnissä muuton vuoksi, niin laitetaan nyt tämäkin mainos tänne. Koiraihmisillehhän tämä nelivetopeli on ihan omiaan :) Tällä kun lähtee liikennevaloista niin voi sanoo, et MORIENTTES!!
Me kun ei Ranskassa tehdä enää nelivedolla mitään, eikä muutenkaan jaksa enää yhtään enempää paperisotaa minkään auton rekisteröintien kanssa. Helpompi ostaa sieltä uusi auto...
Hei! Meillä menee lujaa! Eiks nykyään oo muotia olla oma persanal treineri! Ei meidän Elmerillä olis siihen mitään tarvetta ollut, mutta kun tuo isäntä sekoaa omiin jalkoihinsa, niin sain pienellä "avustuksella" kuningasidean, ja ostin pojille joululahjaksi yhteistä "laatuaikaa", yksityisohjausta persanal treinerin kanssa!!! Eikä minkä tahansa treinerin kanssa, vaan itsensä "Bille" Pirisjoen ohjauksessa.
Lauantaina pojilla oli ekat kevyet neljän tunnin "tehotreenit", jossa käytiin läpi erilaisia liikkeitä. Pojat edistyivätkin aivan huimasti tämän persanal "gurun" käsissä, ja opimme paljon uusia juttuja. Harjoittelimme erilaisia "pyllyliikkeitä" (Lenttu näyttää mallia). Tämä liike rentouttaa erityisesti pakaralihaksia. Klikkaa niin voit itsekin harjoittaa liikettä kotona...
Ja koska Elmeri tuntuu olevan nyt liikaa palkan perään, niin on tärkeää että "wuppa on vaossa" , eikä kädessä. Näin homma toimii! Samalla wuppaan tulee oikein kiva marinointi ja koira on entistä enemmän sen perään!!
Wubba hanurissa
Lopuksi saimme vielä taidonnäytteen Ainon ja Lentun "duo agilitystä". Aika huippuu!! Kyllä mekin joskus... Klikkaa ja ihaile :)
Kyllä reeni näytti olevan tehokas, kun sekä koira että isäntä kaatui kotona suoraan sänkyyn ja valitti aamulla että on reidet ja persus kipeä!!! Innolla odotan millaiset pakarat pojille tästä kehittyy... hih....
Elämä alkaa pikkuhiljaa voittamaan täällä Hauskassa ja haluammekin kiittää kaikkia ihanasta osanotosta Saimi mummuskan muistolle. On antanut paljon iloa ja lohtua huomata kuika paljon muut myötäelävät tässä surussa ja on ollut lämmittävää lukea teidän kommenttejanne. Ensimmäinen päivä oli ihan kammottava, seuraavat päivät vaihtelevia. Välillä oli ihan hyvä olo, mutta yhtäkkiä saattoi vain purskahtaa itkuun kesken kaiken. Elmeri ja Siiri ovat ottaneet Saimin poissaolon ihan rauhallisesti, Elmeri tosin välillä "protestoi" räkyttäen kun kotiin tulee, mitä se ei yleensä tee.
Olemme kovasti katselleet Saimin vanhoja kuvia ja löytyipä koneelta muutama hauska videokin vuosien varrelta. Saimihan oli kova vesipeto ja jos vesiletku tai painepesuri kaivettiin esille niin mummu oli valmiina kun partiolainen. Eipä siinä paljon lenkitystä tarvittu kun pyöri vaan letku kädessä ympäri.
Mummu oli myös kova tyttö kylpemään. Sen lempipuuhaa oli lillutella meidän suihkulähteessä. Sehän ei ollut kovin syvä, joten uimaan siellä ei oikein pystynyt, joten mummu pisti sinne aina makuulle! AAAHHHH Saimillahan oli myös ajoittain huono itsetunto. Esko oli niin vahva yksilö, että kakkoseksihan se mummu aina teräsvaarille jäi. Esko piti aina lelut, oli pomo, sai pallot kiinni, oli nopeampi jne, jne. Tämä ilmeni esimerkiksi niin, että sänkyyn hyppääminen meni melkoiseksi "vekslaamiseksi", kun Saimi ei luottanut ponkaisuvoimaansa ja otti aina vaan pidemmältä vauhtia, mutta sitten viime hetkellä jarrutti, kun ei uskonut itseensä. Joskus kohotimme sen itsetuntoa jättämällä Eskon sisään ja heittelemällä palloa pelkästään Saimille. Sitten kehua retostimme sille hirveästi miten taitava ja viisas se on kun se sai pallon kiinni ja kas, sen jälkeen tyttö ponkaisi yhdellä hypyllä sänkyyn!!!
Saimin kuvagalleria on myös päivitetty, GALLERIAAN
10.-11.4. Limoges
25.4. Penafiel
2.5. San Sebastian
3.-4.7. Pori KV