The Suuri Metsästäjä huomasi tänään taas "hetkensä" koittaneen... Meillähän on jo sähköinen aita hommattuna, mutta eikös valmistaja ollut niin viksu, ettei tarvittavaa patteria ollut mukana. Ja tuotahan patteria ei tietenkään mistä tahansa kioskista saakkaan. Prrrrk!

Tänään meillä oli kuorman lastaus päivä, joten fiksu poika hoksasi tietenkin tilaisuutensa koittaneen: Nyt ne ei huomaa kyylätä mua!! Ja sillä sekunnilla oli kaverukset taas mettällä. Noh, eipä onneksi aikaakaan, kun kierreltyäni hetken pellon laidassa, bongasin kaksi valkoista otusta pellon reunassa. Kipakkaan tyyliin huusin lapsosia kotiin. Kun kaverukset siinä sitten hoksasivat, että dääm, katoamistemppu on huomattu, niin äitin kulta mussukka kiltti enkeli Siiri, kipittää hurjaa vauhtia äidin luo anteeksi pyytäen.

Mutta mitä tekee The Suuri Metsästäjä? Jätkä menee matalaksi orastavaan viljapeltoon piiloutuakseen ja kuvittelee ettei häntä nähdä! Mutta dääm, vilja on vasta parikymmentä senttiä pitkää, eikä se ihan riitä!!! Ja valkoinen Parsoni näkyy kilometrin päähän....

Tämän todettuaan tuumasi, ei kai tässä saakeli muu nyt auta, kotiin on lähdettävä. On se jätkä NIIN ovela.....

"Tässä mä nyt jykerrän puupalikkaa olevinaan... niin kauan kunnes tule taas tilaisuus..."