Mulla oli eilen tosi kiva päivä. Ensin aamulla meillä oli mummun kanssa mukava hetki kun heräiltiin. Se sano mulle, että se luuli mua ensin joksikin ärsyttäväksi räkänokka tenavaksi, mutta oikeastaan oonkin ihan kiva sen mielestä. Sain nuolla muutaman minuutin mummon kuonoa, ja oikeesti, se on jo paljon se!!! Mummo on hyvin tarkka siitä kuka sitä saa nuolla. Arvostan mummua suuresti, sillä on elämästä jo melkein 14v. kokemus. Viikonloppuna vietetään mummun synttäreitä!

Sitten meillä kävi kyläilemässä Osku-poika, joka on valkoinen kääpiösnautseri. Nii-in. En tiennyt että semmosia on olemassakaan, kun aina ne on yleensä mustia tai semmosia pippuri&suola sekotuksia. Mut tää poika oli ihan kokonaan vitivalkoinen! Mustat nappisilmät ja nenä vaan. Että mä tykkäsin siitä! Naamasta se muistutti aika paljon parsonia, joten ei tullut suurta "kuttuurishokkia". Ensin se vähän ujosteli, mutta sitten me innostuttiin leikkimään oikein kunnolla. Meil oli ihanaa. Tältäkö tuntuu olla rakastunut?

Ihanaa, mä oon sun, jos sä vaan haluat mut!

Oho, sähän oot mies etkä mikään mansikanpoimija. Hetikö me edetään rajuun pussailuvaiheeseen?

Voi ku sul on nätit silmät. Eiks mullakin oo?

Mutta mä en ookkaan mikä tahansa misukka, olen hyvin vaikeasti tavoiteltava. Ota kii jos saat!

Viikonloppuna äiti toteutti vähän itseään ja avasi meillä antiikki kirppiksen. Se taitaa tykätä tosta vanhasta tavarasta vähän liikaakin, kun nyt niitä romppeita on autotallikin täynnä! Se sano et se on kuulemma sellanen sairaus, josta ei parane koskaan. Niitä se sitten raaputtelee onnessaan ja myy eteenpäin. Sunnuntaina meil oli eka päivä auki, ja voi mahoton sitä ihmismäärää. Elmerikin väsy jo vahtimiseen kun niitä lappas koko ajan pihaan. Musta se oli ihanaa ja mää mielistelinkin kaikkia vieraita siihen malliin, että aika moni olis halunnu ostaa mut! Mut äiti ja iskä sano, ettei maailmassa ole sellaista määrää rahaa, että minut myisivät! Että turha siis yrittää!

Meillä on muuten kissakin. Nimee en tiiä, mutta se tulee joka päivä tuolta naapurista meille ja kuseksii nurkkiin. Ei paljon koiria pelkää. Sen lempipaikka on saunan vintillä, josta se sitten tyytyväisenä seurailee mitä pihalla tapahtuu.

Elmerin kans me on juostu joka päivä "häntä ässällä". Jos joku ei tiedä mitä se tarkoittaa, niin tätä se tarkoittaa!

Viikonloppuna Elmeri on menossa Hämeenlinnaan näyttelyyn, enkä mä kuulemma pääse vieläkään mukaan! Mä kun olisin jo ihan valmis. Mää osaan pönöttää ku tatti paskassa vaiks tunnin putkeen! Tässä todiste. Seison paikallani hievahtamatta vaikka kuinka kauan, tuli niin paljon hyviä kuvia, että oli vaikee valita mitä tähän laitan. Niin hienosti mä jo osaan seistä! Eiks joku vois muuttaa sääntöjä niin että mäkin pääsisin jo!!! Nyt mut jätetään tylysti kotiin taas mummun kanssa! Mut onneks mä kuulemma nään mun kaks siskoo sit illalla. Sit mä näytän niille miten juostaan häntä ässällä!

Sit loppuun vielä nykytaidetta jos kukaan nyt semmosen päälle ymmärtää..... Tässä seuraavassa teoksessa kuvataan tuskan ja maan kohtaamista. Sitä miten atmosfäärit kohtaavat ja punainen laava sulautuu maan sieluun. Teoksesta huokuu syvyys ja se miten punainen tunkeutuu tajuntaan.....

Eli äiti siis maalasi agility seisontapöydän parson ry:lle....