Nyt se on sitten viimein tehty! Olemme pyrkineet Ranskalaiseen agility-clubiin!

Tänään aamulla olimme ipanoiden kanssa soveltuvuus "kokeissa" paikalliseen (tai itseasiassa 20 km päässä toimivaan L'isle Jourdainin agility-kerhoon. Kenttä on upealla paikalla, aivan järven rannalla, vieressä mini-golf rata ja puistoalueet. Rata on pehmeällä nurmikentällä, eli sopii hyvin meidän "silkkitassu Elkulle", joka ei tykkää juosta liian karkealla soralla.....

Kerhon nimikin on aika osuva: Mousquetaires agility, eli "muskettisoturi agility". OU JEAH! I LIKE!! Onhan se joteski hienompi nimi kuin esim "Kyröskosken Sällit"! Elmeri= D'Artagnan, Siiri= Jeanne D'Arc... Hmmmm, not bääd!

Erityisen haastavaksi pyrkimisen teki se, että kukaan ohjaajista ei puhu englantia, emmekä me ranskaa... Taktiikka oli tämä: Nyökkäile koko ajan ja katso silmiin ja näytä siltä, että ymmärtäisit jotain! Ja kyllä se täti mulle niin paljon pulputti ja selitti, että se varmaan oikeesti luuli, että ymmärrän jotain!!?? Mutta onneksi lajista tietää kuitenkin sen verran, että arvailut osuivat kuitenkin useimmiten oikeaan...:) Onneksemme ryhmässä oli eräs ruotsalainen nainen, joka aina välillä käänsi meille mitä ohjaaja selitti.

Tonin ja Elmerin kohdalla tosin tätillä meni vähän "hermo", kun Toni ei kuulemma kuuntele yhtään hänen ohjeitaan??!!! No ei kai kun ei sanaakaan ymmärrä!! Sen verran kuitenkin ymmärsin vuodatuksesta, että hänen mielestään koira on todella hyvä, nopea ja siinä on paljon potentiaalia, mutta siinä on aivan liikaa virtaa!!! Se pitää saada aisoihin!!! Ohjaaja kans!! Ylläripylläri.... Elkku oli meinaan PIKKASEN kuumana ja isäntä hermona kun pääsi ekaa kertaa moneen kuukauteen radalle.... Siinä oli Pomeranssinkuoret vai mitä Pomeraneja ne nyt on niin kuulkaa ihmeissään! Hieman hilpeyttä herätti myös se, että kun mehän ei olla mitään tokoilijoita, eikä esim "maahan" käskyä ole edes koirille opetettu näyttelyiden takia, niin Elkulla on tapana aina iltakeppiä (dentastixiä) pyytäessään heittää kuolleeksi selälleen, ketarat kohti taivasta. Niinpä jäppinen heitti tyynesti seljälleen, kun Toni sitä yritti maahan saada... saatiinpahan hyvät naurut aikaiseksi.

Siiri jaksoi yllättää tänään positiivisesti. Tyttö ei ole päivääkään ollut koirakoulussa tahi tokoillut ja yleensä näyttelyissäkin muiden koirien läsnäolo tekee tytöstä melkoisen "poukkoilijan". Mutta tänään tyttö meni toko osuudessa todella hienosti, sekä agilityradalla rauhallisesti ja hienosti kaikki esteet, myös A-esteen, jota se ei ole koskaan edes kokeillut! Siiri voitti söpöydellään kaikki taas puolelleen ja sai paljon ihastelua ja kehuja osakseen. Se on kuulemma niin kaunis!! Ja onhan se :)

Päivän päätteeksi saimme luvan liittyä kerhoon jos haluamme ja maksoimme siltä istumalta treenit vuoden loppuun saakka, ennekuin ohjaaja tajuaa, ettemme ymmärrä juurikaan ranskaa!!! Kun koko vuosi on maksettu niin ei ne kehtaa enää meitä uloskaan heittää! Nyt ollaan sitten Muskettisotureita :)

Tässä kerhossa juodaan muuten aina treenien välissä pullakaffet (vink vink suomen suuntaan). Juotiinpa sitten vielä treenien päätteeksi shamppanjaa, kun jollakin ryhmän jäsenellä synttärit! Ei hassumpaa :):) Kyllä tähän voi tottua.....

Tänään on myös laitettu pikku pörrötukat ojennukseen, nimittäin heti huomenna on seuraava koitos. Menemme Montaubaniin kansalliseen koiranäyttelyyn katsomaan, josko suomi-poika ja tyttö pärjäisi maailmalla?? Jännitystä siis riittää.. Tänään tosin kuulimme koirakerhossa, että Ranskan koiranäyttelyt ovat melko korruptoituneita ja monet ovatkin lopettaneet niissä käymisen. We'll see.... Varmuudeksi pakkasin pari hanhenmaksapurkkia mukaan, maassa siis maan tavalla ;) Ei vais, katsotaan kuis käy. Me olemme valmiita!

TÄÄLTÄ TULLAAN RISUT JA MÄNNYNKÄVYT!!!