Kansainvälinen koiranäyttely Toulouse 8.5.

Tiedättekö sellaisen tunteen, kun heti aamusta kaikki alkaa mennä pieleen, niin kaikki tosiaankin menee sitten pieleen!!?? Tälläinen tunne oli meillä Toulousen näyttelypäivän aamuna...

Voi olla, että tämä johtuu meidän "suurkaupunkiallergiasta", mutta jotenkin ne vaan aina tökkii. Kun aamulla saavuimme klo 9 näyttelypaikalle, johon oli tulossa yli 2000 koiraa, tökkäsi tuleminen jo kilometrien päässä näyttelypaikasta, vaikkakin näyttelypaikka oli Toulousen messukeskuksessa, jossa pitäisi tälläiset tapahtumat onnistua. Mutta ei. Tunnin siinä matelimme jonossa kohti näyttelypaikkaa (kun kaikkien koirien pitäisi olla paikalla jo klo 9, koska etukäteen ei kerrota milloin kunkin kehä on). Minkäänlaista ohjausta autoille ei ollut, vaan se oli tyyliin: koittakaa löytää jostain paikka, ei kun mielikuvitusta peliin!!

Vihdoin löysimme paikan ja pääsimme messuhalleille. Heti järjestäjien "kireästä piposta" huomasi, että ollaan kiireisessä suurkaupungissa. Jotenkin sen fiiliksen vaan heti aistii. Näyttelypaikka ja sen ympäristö oli epäsiisti, eikä minkäänlaisia "kakkapartioita" ollut. Hallissa haisikin ihan ihka oikea koiranpaska ja kikkareita ja kusilätäköitä oli jopa kehissä. Myös luettelon saatuemme petyimme, koska olimme odottaneet että näemme vihdoin hieman enemmän parsoneita, mutta luettelosta totesimme niitä olevan taas vain 10 kpl. (Tosin tällä kertaa koirien taso oli jo parempi) Pakko kai se on jo uskoa, parson on täällä harvinainen rotu.

Löysimme sitten vihdoin oman kehämme, ja tuomarimme piti olla Sonia Pagani Italiasta. Noin klo 11, tunnin tyhjää kehää tuijottaessamme, selvisi, että Sonia ei ole saapunut paikalle... Liekkö Sonialla mennyt salami väärään kurkkuun lentokentällä?

Ilmoitettiin, että kehämme vaihtuu ja tuomariksi tulee Jean-Louis Grunheid, Ranska. Hänen tuomaroitavanaan oli vinttikoiraryhmä, joten ensin ajattelimme, että mahtaako ymmärtää parsoneista mitään? Googlattuamme totesimme että kyseinen tuomari oli ollut juuri Lahden KV:ssä tuomaroimassa parsoneita, joten ilmeisesti tuntee sentään rodun.

Puolen päivän jälkeen tuomari oli arvostellut oman kehänsä, jonka jälkeen hänen oli määrä aloittaa meidän kehämme tuomarointi. Tuomari piti tässä välissä tauon ja ajattelimme, että ehkä puolen tunnin päästä päästään aloittamaan. KATTIA KANSSA!!! Tuomari aterioi kaikessa rauhassa 2,5 TUNTIA!!! ja odotutti meitä kehän laidalla!! Tässä vaiheessa alkoi käämit olla jo niin kireellä, että teki mieli lähteä kotiin moisen käytöksen vuoksi! Vihdoin 2,5 tunnin jälkeen tuomari suvaitsi jatkaa töitään, mutta tuntui, ettei hän enää jaksanut keskittyä ollenkaan koiriin. Meitä ennen oli Saksanmetsästysterrierit ja jo se kehä oli melkoista sekoilua.

Vihdoin parsonit pääsivät kehään, mutta heti siinä alussa oltiin jo aivan sekaisin kun Elmeri oli merkitty vahingossa narttuihin, eivätkä he meinanneet päästä selville koirista ollenkaan. No, kehään mentiiin, mutta tuomari sääti siinä kaikkea muuta ja selaili papereitaan. Koiria hän ei juuri viitsinyt edes tutkia. Siinä sitten seistä tönötettiin kehässä piiitkään, kun tuomari pläräsi papereitaan. Kaiken huippu oli kun tuomari pyysi meidän menemään päähän ja takaisin katsoakseen liikkeet, ja kääntyi sen jälkeen välittömästi meihin selin, eikä edes vilkaissutkaan liikkeitä!!! Meitsi meinas räjähtää tässä kohti....

Itseasiassa tuomari näytti kaikki niin sekavasti ja epäselvästi, ettemme kehän jälkeenkään oikein tienneet, miten tässä kävi. Vasta arvostelupaperista selvisi Elmerin olleen PU3 ja saaneen ERI:n. Eli tulos oli hyvä, kaikki oli Excellenttiä, (paitsi rintakehä, joka olikin tällä tuomarilla ratkaiseva, koska valkkasi selkeästi pienimmät koirat) mutta tuomarin toiminta oli niin ala-arvoista, etten tuon tuomarin arvostelulle paljon arvoa anna! Sen verran pitäisi viitsiä, että edes tutkii ja katsoo koiria!!! Siiriä en halunnut sitten edes tuolle tuomarille näyttää, koska Siiri oli ainoa nuorten luokassa ja olisimme "joutuneet" jäämään isoon kehään, eikä Siiri siis vieläkään ollut oikeutettu CACS:iin. Oli hermo sen verran kireellä ja migreeniä pukkas, että tuosta paikasta halusi vaan kotiin ja äkkiä!

Että semmonen näyttely tälläkertaa....

Miten tuon koiran kasvoista tuleekin Kleni mieleen... (huomaa kehässä hirveä kusilätäkkö, jota edes kehätoimitsijat eivät viitsineet käydä kuivaamassa...)