Noh, jos tässä on nyt ollut vähän taukoa blogiin kirjottamisessa niin nyt sitä varmaan tulee kohta jo silmät ja suut täyteen taas...... Amelie sitä ja Amelie tätä.... Tiedättehän, yhtä ärsyttävää kun tuore äiti ei osaa muusta puhuakkaan kuin uudesta vauvastaan =) Hohhoijaa! Noh, koittakaa kestää.....

Saimme siis Amelien, ("Ameli-Kameli", "Ansku-pansku") alias Finnish Connection Of Jack and Co:n kotiin pari päivää sitten, ja kaikki on mennyt todella hyvin. Saimme siis itse valita kennelnimen tytölle, kunhan se alkaa F:llä, kun F pentueesta on kyse. No mikäs sen osuvampi, kuin Finnish Connection (Suomi yhteys). Mahtavaa kiertää sitten näyttelykehiä ja tuoda taas Suomi-parsoneita esille. Saamme olla niin ylpeitä Parsoneidemme tasosta Suomessa, nyt sen oikein tajuaa kun on täällä :)

Amelie on todellakin toiveidemme täyttymys monessakin mielessä ja aika tuntui pitkältä odottaa, kun on ollut mukana pentueen suunnittelussa alusta saakka. Muistan, kun menimme ensimmäisen kerran vierailulle Karinen luokse ja vein mukanani suomalaisen Parson ry:n tuoreimman lehden, jossa oli koirakuvat erkkarista. Enzon kuva sattui olemaan kannessa ja soppa oli valmis. Karine ei saanut kuvasta silmiään irti eikä tuo nyt mikään ihme ole :) "He is perfect" hän sanoi.

Harvoin sitä on tullut itkettyä yhdessä kasvattajan kanssa kun on mennyt pentua hakemaan, mutta nyt ei voinut muutakaan. Arvostan Karinen kasvatustyötä sekä omistautumista koirilleen koko sydämellä. Amelien antaminen meille oli Karinelle vaikea päätös, tytteli kun on pentueen lupaavin, (huonojahan tosin ei ollut yksikään), joten siinäkin suhteessa arvostan Karinen päätöstä suuresti, koska ilman meitä tuon pentueen syntyminen olisi ollut aika monen mutkan takana... Moni kasvattaja olisi tuossa tilanteessa pitänyt pennun itse.

Normaalisti Karine luovuttaa pennut vasta 10 viikon ikäisenä, koska haluaa antaa perus kasvatuksen sekä sosiaalistaa pennut ennen luovutusta. Me saimme Amelien poikkeuksellisen aikaisin, koska meillä noita päärssöneitä on ja jonkin verran on jo kokemustakin karttunut.... Mutta siitä huolimatta huomaan heti Karinen työn hedelmät. Aivan uskomatonta, mutta tyttö on ollut sisäsiisti koko ajan, eikä yhtään pissaa ole tullut sisälle. Tälläistä ei ole kyllä ennen tapahtunut....

Amelie on sopeutunut laumaamme todella hyvin, ja jo nyt huomaa, että Amelien luonne on rohkea ja vahva, mutta ei "liian vahva". Olemme myös ylpeitä siitä, miten Elmeri ja Siiri ovat ottaneet Amelien vastaan. Elmeri on erittäin hyvä ja reilu pomo, leikkii, mutta pitää huolen siitä ettei tyttöjen välinen riehunta mene liian pitkälle. Elmeri seuraa koko ajan tilannetta, ja jos Amelie on alkanut riehua liikaa tai ärrätä Siirille, Elmeri on mennyt väliin ja pelkkä katse riittää :) Näin sen pitää ollakkin.

Siirihän meinasi revetä liitoksistaan kun Amelie tuli, niin innoissaan se oli uudesta kaverista. Ja vaikka Siiri on hyvin vahvasti äitin tyttö, ei turhaa mustasukkaisuutta ole ollut. Siiri ja Elmeri kun muutenkin osaavat esim leikkiä samalla lelulla, eivätkä ole niistä mustasukkaisia. Paitsi jos on ihan uusi tuliterä lelu....

"Hohhoijaa, taasko yks akka paimennettavaks".....

Elmeri otti Amelien tulon paljon rauhallisemmin. Ensi innostus laantui siihen kun pikku olio ei ollutkaan jänis tai joku muu kiva riistaeläin, jota olisi voinut metsästää. Todettuaan tulokkaan olevan pieni parsontyttö, Elkku jatkoi "normipäivää". Hienosti se kyllä kuitenkin leikkii Amelien kanssa, (niinkuin Siirikin),  menee selälleen ja antaa sen pomppia päällä. Ja ottaa leikit tosi nätisti ja hienovaraisesti. Kärsivällisyys ja pinna on Elkulla tosi pitkä, mutta kun se raja tulee vastaan, niin pelkkä katse riittää.....

"Tule Amelie, painitaan"!

Tänään olimme ensimmäistä kertaa agiseuramme pentukoulussa, jossa totutellaan erilaisiin pikku agi-esteisiin ja tutustutaan muihin erilaisiin koiriin.

Kaikki muut pennut olivat monta kertaa suurempia kuin Amelie, mutta reippaasti tyttö teki tuttavuutta niihin. Amelie ei myöskään pelännyt yhdenkään esteen kohdalla, mikä myös kertoo tytön luonteesta aika paljon :)

Agility-seuramme presidentti Regine Eon ei saanut pidettyä silmiään ja näppejään irti pentusesta!

Ja sehän nyt oli sanomattakin selvää, että tyttö aiheutti melkoista ihastusta :)

Ja tämä tarina jatkuu, toivottavasti ainakin seuraavat 15 vuotta... :)

 

Amelien oma sivu on avatty TÄNNE

Kuvia löytyy TÄÄLTÄ