Kaikenlaista on taas viikon aikana ehtinyt tapahtua. Saimi-mummu toipuu parhaillaan viime viikolla tehdystä leikkauksesta, jossa siltä poistettiin vasen silmä. Silmän sisällä oli sen verran kaikenlaista häikkää, että silmälääkäri totesi silmän poiston olevan yksinkertaisin ja suositeltavin tämän ikäiselle koiralle. Leikkaus on aina riski vanhalle koiralle, mutta päätimme sen kuitenkin tehdä, kun mummu on muuten niin hyvässä kunnossa. Lääkäritkin kehuivat mummun lihaskuntoa ja sitä kuinka nuorelta se vaikuttaa ikäänsä nähden :)  Juostu on! Jos tällä saamme mummulle lisäaikaa edes tämän kesän, niin leikkaus kannattaa. Kaikki ei kuitenkaan mennyt leikkauksessa aivan putkeen.... Nukutuksen loppupuolella mummun sykkeet ja verenpaine alkoivat laskea, ja sille jouduttiin antamaan adrenaliinia jotta se heräisi. Mummun pönttö olikin aika sekaisin leikkauksen jälkeen ja muutenkin surkea näky, karvat ajeltu naamasta ja silmä tikattu umpeen, joten siinä vaiheessa tuntui aika kurjalta, itku siinä tuli.... Kotiin päästyään mummu alkoi kuitenkin piristyä ja seuraavana päivänä se olikin jo aivan normaali. Ruoka maistui, häntä heilui ja kaikki oli niinkuin ennenkin. Helpotus :) Nyt mennään taas vanhaan malliin, tosin tötterö vielä päässä. Hyvin tuntuu yhdellä silmällä pärjäävän, ainakin tutussa ympäristössä.

Saimin takia emme raaskineet lähteä Salon näyttelyynkään, täytyy katsoa ettei se pääse tikkeihin käsiksi. Kyllä se Elmeri kerkiää näytteilyin vielä monet kerrat. Sunnuntaina oli myös Elmerin ensimmäinen Agilitykurssipäivä, tosin ensiksi taottiin päähän vain teoriaa. Ensi sunnuntaina päästäänkin sitten tositoimiin!

Kotosalla olemme siis olleet ja kun nuo kelit ovat olleet niin mahtavat, niin pihalla ollaan oltu aamusta iltaan. Puutarhatöitä on tehty kovasti ja koirat on olleet "avustamassa" hommissa. Ihaninta kaikista puutarhahommista tuntuu olevan tuo herkullisenhajuisen hevonpaskan levitys!!!! Muutama kikkare saattoi päätyä jonnekkin muualle kuin ruusujen juurelle...

Elmeri jaksaa myös "myyrästää" tuntitolkulla, ja on opettanut myös Siirin näihin hommiin. Siiri tuntuu myös kovasti innostuvan tästä hommasta. Mitä Elmeri edeltä, sitä Siiri perästä!!! Kun näin talven jälkeen kaikki myyrätuhot mitä puutarhassa oli tehty, niin sanoin Elmerille että mitä enemmän tapat niitä, sen parempi!!!

Ihanaa kyllä katsoa tuota nuorta kaksikkoa, kun ne tykkäävät toisistaan todella paljon. Siiri kulkee joka paikkaan Elmerin perässä ja tuntuu turvaavan siihen. Kaksikko jaksaa myös leikkiä ja painia tuntutolkulla, eikä kovin usein tarvi enää edes toppuutella, Elmeri osaa olla Siirin kanssa tosi nätisti. Siirin nopeus kasvaa päivä päivältä kun se pinkoo Elmerin perässä. Vielä tarvitaan hieman vauhtia lisää ja pituutta jalkoihin että pysytään "rakettiElmerin" perässä...

Siiri sai eilen myös ekat rokotukset, joten nyt aletaan tutustua muihin koiriin oikein toden teolla! Siiri on hieman arempi toisia koiria kohtaan kuin Elmeri, joten parsonlenkille pitäis nyt päästä pikimmiten! Siirin turkki kasvaa myös melko vauhtia, tuntuu että nopeammin kuin meidän nurmikko! Tyttöä on siis totuteltu jatkuvaan nyppimiseen, jotta saadaan turkki pysymään näyttelykunnossa jatkossa, eikä se tunnu siitä pahaa tykkäävän, päinvastoin, ainakin vielä!

Loppuun vielä video siitä kuinka Siiri käyttää kaikkia mahdollisia keinoja saadakseen tahtonsa läpi, eli kävyn joka on Elmerin suussa... Pelissä on haukku-uhkailu-kiristys,  söpöily, suostuttelu, mairittelu, hivuttautuminen, sinnikkyys, oveluus nopeus ja kaikkea mitä nainen voi ylipäätään keksiä! Kuka sen kävyn lopulta saa - katsokaa itse!