Nyt on sitten kotiuduttu Suomesta takaisin Ranskaan ja arkinen aherrus alkakoon. Loma meni todella nopeasti suomessa ja varsinkin loppu oli melko "juoksemista" ja paljon jäi tekemättä ja näkemättä mitä olisi halunnut...

Näyttelyt ja kokeet menivät Elmerin osalta aivan nappiin ja saimme Suomesta Elkulle kaiken mitä tulimme hakemaan. Valioitumisen ja Cacibin lisäksi Elmeri teki vielä LUT-B tuloksen pistein 42, eli kaksi pistettä vajaa maksimi.

Siirin näyttelykesä jäi vähän "vajaaksi" johtuen Siirin keväällä alkaneesta ja koko ajan pahentuneesta iho ongelmasta. Siiri ei ole moneen kuukauteen ollut oma iloinen itsensä vaan kutiseva ja arka iho on saanut sen todella surkeaksi. Ongelmat alkoivat pian muuttomme jälkeen ja pitkin kevättä olemme rampanneet eläinlääkärillä ja syöneet monen monituista antibiootti ja kortisoni kuuria. Expottia on myös tullut niskaan roppakaupalla ja parit kapi piikit vielä varmuuden vuoksi. Mistään ei tuntunut olevan apua ja niinpä päätimme hakea vielä Suomalaisen eläinlääkärin diagnoosin vaivaan. Siirin ihosta otettiin sitten koepalat jotta selviäisi jotain lisää. Loppulomasta saimme tulokset patologilta ja diagnoosi oli seuraava:

Näytteissä todettiin akuutille iskeemiselle nekroosille ja nonleukosytoklastiselle vaskuliitille tyypilliset muutokset.

Vaskuliitti voi johtua monesta eri tekijästä. Se voi liittyä systeemiseen autoimmuunisairauteen tai olla itsenäinen immunopatologinen tulehdus. Vaskuliitti voi liittyä myös infektion jälkitautiin tai lääkeaine- tai rokotusreaktioon. Eli suomennettuna keho alkaa sotimaan omia soluja vastaan ja aiheuttaa nuo iho-ongelmat. Lääkkeeksi määrättiin lisää kortisonia, nyt vain 4 kertaa suurempi määrä kuin aiemmin.

Koska vaiva alkoi muutettuamme Ranskaan ja koirien alkaessa vierailla luonnonluolilla, on todennäköisin syy allerginen reagointi erilaisten hyönteisten puremiin täällä. Ympäristö ja koko bakteerikanta on kuitenkin aivan toinen mihin koirat ovat tottuneet. Hankin myös luontaistuote kaupasta Immunomax nimisiä kapseleita, jotka sisältävät immuunivastustuskykyä lisääviä sienirihmastoja. Eläinlääkäri oli suositellut näitä siskoni koiralle. Jos jollakulla on kokemuksia vastaavanlaisesta vaivasta ja jostain on ollut apua, niin pliis, kerro se meille!

Onneksi Siirin iho on nyt parantunut huomattavasti ja Siiri on taas iloinen oma itsensä ja laulaa ja leikkii taas normaalisti. Ruokahalukin on palannut takaisin :) Nähtäväksi jää palaavatko oireet kun lääkekuuri loppuu ja olemme taas täällä. Hope not. Onneksi Elmeri ei enää karkaa luolille (Siiri perässä) , vaan se oppi kerrasta kun olimme pakotettuja käyttämään sähköpantaa, jotta se lopettaisi karkailun. Kertatälli riitti, ja siitä lähtien poika on pysynyt pihassa, niin Ranskassa kuin Suomessakin. Onneksi on sentään fiksu koira!!

Siirin letkuleikkiä kotona Ranskassa

 

Tässäpä vielä Elmerin luolakokeen arvostelu:

Ahdinkoputken läpäisy: Nopea  (ETTÄ SE SIITÄ LIIAN ISOSTA RINTAKEHÄSTÄ!!!!)

Tyhjän luolan tarkastus: OK, ääntelyä (intohaukkua, jonka takia 2 pistettä poistettiin)

Reippaasti putkeen. Hyvä haukku. Kettu perääntyy vasempaan päätypesään, koira seuraa ja aloittaa voimakkaan painostuksen. Väistää ja kestää ketun iskut hyvin. Koira osoittaa taipumuksensa.

Tuomarin kommentti oli osuva: "No nyt on oikeen näköstä toimintaa"!!

Tässä Elmeri vielä poseeraa yhden viikonlopun saaliinsa kanssa

Kaiken tämän menestyksen ja onnistumisen jälkeen saimme kuitenkin iskun vasten kasvoja. Vuosittaisessa silmätarkastuksessa Elmerillä todettiin kaihi..... Joten se niistä jälkeläishaaveista.... Olen odottanut kuin kuuta nousevaa että tälle upealle, huippuluonteiselle koiralle jolla on vielä hyvät käyttöominaisuudetkin, syntyy jälkeläisiä, joiden elämää pääsen seuraamaan. Nämä kaatuivat yhteen lausuntoon. Koiraa ei voi käyttää jalostukseen... Siirin silmät ja polvet olivat onneksi kunnossa :)

Olemme kuitenkin ikionnellisia, että meillä on näin upea koira, josta saamme kiittää Ojalan Tiinaa, joka tämän hurmurin kasvatti ja meille antoi :) Me saamme kuitenkin nauttia siitä vielä pitkään ja välttämättä sairaus ei koskaan tule edes koiran elämää haittaamaan. Se päivä kun ajoimme pikku-Elmerin kanssa kotiin, oli elämämme onnellisimpia päiviä :)