Meidän oma mätisäkki, kaikkien narttujen päiväuni, Elkku "(ku....i)" kulkunen, on tehnyt taas tällä viikolla miehisen miehen työn ja luiskauttanut muutaman elollisen täältä maanpäälliseltä vaellukselta tuonne taivaisiin.

Viime viikolla, eräänä tuulisena yönä, noin kello 3 aamuyöllä, meidän keittiössä oli pieni "tapahtuma". Kävin yöllä vessassa ja huomasin, että tuuli oli puhaltanut keittiön oven auki. Laitoin oven kiinni ja menin takaisin nukkumaan. Heräsin siihen kun lautanen putosi ja rikkoutui lattialle. Noin sadasosasekunnissa koirat olivatkin jo alakerrassa ja ehtivät rymytä siellä jo jonkin aikaa, kunnes muutama sadasosasekunti myöhemmin myös me ehdimme paikalle. Mitä helv....... Keittiön kaapin päällä oli musta villikissa (jolta Elkku on jo kerran yrittänyt ottaa hengen), mutta onneksi sillä kertaa sain järkyttävällä karjumisella kissan hengen pelastettua. Kissa oli näköjään tullut uudestaan uhmaamaan henkeään..... Onneksi Elmeri ei vielä kiipeä seiniä pitkin, vaan saimme poimittua kolme valkoista pomppivaa pingispalloa ja vietyä pois paikalta. Tälläkin kertaa onneksi kissan henki säilyi, mutta jos se vielä kerran tulee, niin täytyy sanoa että harvinaisen tyhmä kissa!

Noin sataa gekkoliskoa ja hiirtä myöhemmin, muutama päivä sitten Elmeri löysi taas uuden aarteen. Ihmettelin, kun se yleensä antaa saaliin ilmi "kettuhaukulla", mutta nyt huomasin sen tuusaavan aivan omissa oloissaan hissun kissun. Se on varmaan tajunnut että haukkumalla äiti vain tulee ja pilaa koko ilon, joten pidänpä hauskaa ihan hissun kissun.... Elmeri oli löytänyt melko kookkaan käärmeen. Onneksi tunnistin jo käärmeen myrkyttömäksi "Grass snakeksi", joten ei hätää. Lapion kanssa paikalle ehdittyäni käärme oli jo tuonelan porteilla, mutta varmistin sen vielä napakalla iskulla niskaan. Tarkistin Elmerin, enkä löytänyt edes käärmeen puremaa mistään, jätkä on vissiin oppinut aika hyväksi väistelijäksi :)

Eilen sitten huomasin ilokseni ikkunallamme erään tosi upean liskon, se on aivan kirkkaan limen vihreä ja noin 25cm pitkä. Tosi upea ilmestys. Ajattelin, että toivottavasti Elkku ei löydä sitä. Noh, eipä aikaakaan kun Toni näki Elmerin huomanneen liskon. Toni yritti epätoivoisesti karjumalla pelastaa liskon, se puikahti sisään ja pudotti häntänsä. Tämäkään ei auttanut, vaan Elmeri oli taas nopeampi. Kuolo kohtasi lisko-paran....

Tänään taas puuhastelimme puutarhassa ja yhtäkkiä isossa puskassa alkoi sellainen suhina, että arvasimme Elmerin löytäneen taas jotain. No, mato numero kaksihan se siellä. Taas sama vaaraton käärme, hieman pienempi tällä kertaa. Käärmeet Elmeri saa ihan luvalla ja ihan mielelläänkin tappaa, Toni, eivätkä vieraat oikein "välitä" niistä. (Anna ja Hanna, ei mitään hätää, Elkku kyllä hoitaa homman!) Käärme yritti epätoivoisesti paeta pensaan yläoksille, mutta minä nappasin sen lapiolla ja viskasin lapiolla suoraan nurmikolle, surman suuhun.... Siinä ei montaa sekuntia mennyt, kun tämäkin epäonninen mato joutui jättämään tämän elämän.....

Siiri ja Amélie eivät oikein mielellään osallistu näihin käärmehommiin, mutta Amélie kyllä mielellään nutustaa kaikkia Elkun saamia saaliita. Niinkö se sitten koiramaailmassa menee, että mies hoitaa naisille ruokaa pöytään...??? Hei, tämähän on Barffia!

Lopuksi Amélien söpöstelyä ;)